Tietoisuuden Tiivistymä

Tehtiin jenkkityttö Kellyn kanssa exku Thessalonikiin. Se oli erittäin mukava pakomatka Bulgarian itätodellisuudesta takaisin Eurooppaan hetkeksi. Käytimme muutaman päivät viisaasti shoppaamiseen, Starbucksilla mätöstelemiseen ja holtittomaan drinkkien kumoamiseen. Täällä kaikki tuo on mahdotonta toteuttaa. Tai voi täällä shopata ja dokata, mutta kumpikin kokemus jää aina jotenkin vähän vajaaksi, kun saa cosmopolitanin, joka on tehty kirsikkamehusta ja huomaa kotiintultuaan, että merkkiliikeestä ostettu t-paita oli sittenkin feikki.

Ainoa ikävä yllätys reissulla oli itse bailaustoiminta. Olimme intopinkeinä menossa tanssimaan Lidoon, Thessalonikin kuumista hoteimpaan yökerhoon, kun karu totuus valkeni asteittain yökerhon hämärässä. Kreikkalaiset eivät tanssi. Ei hytkytä, ei sheikata, ei ketkuteta, ei breikata. Eikä varsinkaan pidetä hauskaa. Kreikkalaiset menevät yökerhoon juomaan ja kuuntelemaan musiikkia ihan turhan kovalla. Tottahan toki löytyy muutama urpo, joka haluaa hieman keinahdella musiikin tahtiin, mutta se tehdään hyvin vaivihkaisesti ja mahdollisimman coolisti. Lieneekö kysymys siitä, että ovat niin ylpeää kansaa, etteivät kehtaa nolata itseään matkiessaan Shakiran ja Beyonceen mieletöntä lannekiertoa. Vai onko kysymys vain siitä, että kreikkalainen on niin pohjiaan myöten nuiva persoona, ettei edes tule mieleenkään vääntäytyä irvokkaaseen hikilimboon satojen muiden kanssa. Mene ja tiedä. Huonot oli pilleet ja kalliita oli juomat. Myöhemmin haastatellessamme paikallista baarimikkoa saimme vahvistuksen sille, että tilanne on tosiaan yleisesti tämä, eikä kyse ollut ainoastaan siitä, että meillä oli huonoa tuuria klubivalinnan ja illan suhteen. Ei tanssita, ei.

Elämä Sofiassa jatkuu normaalisti. Tosin tämän viikon olen ihmetellyt maailmaa lähinnä läppärin läpi, koska sain Kreikasta flunssan. Onneksi ei sen pahempaa kuppaa tarttunut matkaan. Flunssa oli kuitenkin sen verran tuima, että kaatoi sänkyyn koko viikoksi. Tiistainen yritys mennä kouluun ei totisesti parantanut tilannetta ensinkään. Harmittaa kovasti, kun koulutyöt seisoo, eikä mitään tapahdu. Onneksi olen voinut edelleen perehtyä kirjonnan mielenkiintoiseen maailmaan. Olen löytänyt ihan uusia ulottuvuuksia sen jälkeen, kun sain käpäliini kirkkaan pinkkiä lankaa.

Eilen aamulla ikkunasta avautui Studentski gradin mittakaavassa ihastuttava näkymä. Yön ja aamun aikana oli alkanut tupruttaa lunta ihan kunnolla ja maa ja puut olivat valkoisen lumen peitossa. Erityisen ilahduttavaa tämä on siksi, että olen taas askeleen lähempänä ensimmäistä mahalaskua lumilaudalla. Olen nyt niin intopinkeänä menossa laskemaan, etten voi kuin ihmetellä, miten en ikinä aiemmin ole tullut ajatelleeksi lautailua. Olen kai ollut koko ikäni perukseltaan niin nössö, etten ole uskaltanut kuvitellakaan viilettäväni alas mäkeä lautaan kiinnitettynä. Aika voittaa sisäisiä mörrejä. Tämä ei ole ensimmäinen, eikä toivottavasti viimeinen. En ajatellut kuitenkaan tähdätä ihan heti ensimmäiseen hyndeen.

Lisäksi on taas muuttopuuhat mielessä. Nyt tuli niin hyvä tarjous, että olen jo lupautunut muuttamaan. En vielä tiedä ihan tarkalleen koska, mutta toivottavasti pian. Alustavasti tiedän vain, että joko tämän kuun lopussa tai joulukuun alussa. Muutan Stanimirin kämppäkaveriksi, kun Gavin muuttaa Banskoon. Ajoitus tälle ei olisi voinut olla parempi, koska tänään meidän asuntoon adoptoitui uusi asukas. Ana tulee tänne evakoksi, koska ei enää voi asua samassa asunnossa serkkunsa kanssa. Kaikkien serkut ei ole niin herkkuja.

Laitan pari kuvaa niiden riemuksi, jotka ei pääse facebookiin. Okei, se oli niin hidasta, että vain yksi kuva. Ne joita kiinnostaa nähdä enemmän, mutta eivät pääse Facebookiin, laittakaa tänne kommentti ja s-postiosoite, niin laitan teille sellasen kuvayllärin, joka ei tuki s-postia.

Halleluja!
Herran ihme tapahtui viime viikon torstaina. Keskuslämmitys räpsähti käyntiin. Tämän ihanuuden ansiosta kotona voi taas kuljeskella ilman villanuttua ja pitkiä kalsareita. Ihmeenä tätä voidaan pitää siksi, että näillä leveyksillä lämmitystä pidetään yleensä päällä joulukuusta tammikuun loppuun asti, vaikka syksyä ja talvea riittää molemmissa päissä kuukausikaupalla enemmän.

Reissu Pirin Mountainsille sujui rauhallisissa merkeissä. Valitettavasti sade pilasi totaallisesti mahdollisuudet ulkoilemiseen, joten keskityimme lähinnä juopotteluun. Tästä johtuen reissulta on digikameran muistikortille tallentunut vain raskauttavaa todistusaineistoa Jamesin sotkemisesta. Joka reissulle mahtuu yksi onneton, joka sammuu. Sehän suorastaan velvoittaa muut taiteellisten resurssien vapauttamiseen. Aamulla tuli saavillinen kylmää vettä niskaan kiitokseksi ja herätykseksi.

Täällä vietetään jotain päivää torstaina. Se tarkoittaa sitä, että koko loppuviikko on vapaata. Äkillisen vapauden aiheuttamassa hurmoksessa kirmaamme Kellyn kanssa Thessalonikiin nauttimaan pidennetystä viikonlopusta. Vaikka Kellyn elämään se ei juurikaan tuo muutosta. Kelly on opettaja ja opettajat ovat lakkoilleet jo muutaman kuukauden, koska vaativat palkankorotusta. Pyyntö ei ole ensinkään aiheeton. Opettajat ansaitsevat 300 levaa kuussa, eli noin 150 euroa. Heille luvattiin jo 50 prosentin korotus, mutta ymmärrettävästi he haluavat kokonaisen 100 prosentin korotuksen. Tällä hetkellä tilanne on tietysti vähintään omituinen, koska kukaan ei ole saanut opetusta koko syyslukukaudella. Lakko koskee peruskouluja ja lukioita.
Opettajien mielenosoituksia on ollut mielenkiintoista seurata. Protestimarsseja on viikottain, joskus jopa useita päivässä. Mielenosoitukset ovat muodoltaan melko erilaisia meikäläisiin verrattuna. Organisoidun iskulauseiden huutamisen sijaan täkäläiset kantavat vappuhuiskujen näköisiä vihreävalkoisia pom-pomeja ja ilmapalloja mukanaan. Melkein kaikilla on hassut pahviset lippalakit päässä. Pilliin puhaltaminen ja meluräikän veivaaminen ovat suosittuja muotoja ilmaista omaa osallistumista. Lisäksi erilaiset laulut ja jollotukset, sekä rumpujen paukuttelu on merkittävä osa Bulgarialaista mielenilmausta. Tunnelma muistuttaa enemmän Riion karnevaaleja, kuin perinteikästä mielenosoitusta.
Kaikki toivovat pikkuhiljaa, että mielenosoitukset loppuisivat, koska ne ovat melkoisen rasittava osa arkipäivää. Keskustan liikenne tukkeutuu, melusaaste on hirvittävä ja jalankulkijoillekin liikkuminen ihmismassassa on vähintään tukalaa. Lisäksi poliisit eristävät kulkueiden reitien ympäristöstä toisinaan katuja tai alueita, niin ettei niille pääse kävelemään. Vaikka lapset ovat varmaan riemuissaan pitkäksi venähtäneestä kesälomasta, tämä tuskin kuitenkaan edistää ollenkaan heidän tietotaitoaan. Pikemminkin vain lisää ns. ” bulgarian idiot” ryhmään kuuluvien ihmisten määrää.

Yritän ryhdistäytyä kameran kanssa. Toivottavasti saan paljon kivoja kuvia Kreikan reissulta. Voisin muutaman uppia tännekin ihmisten iloksi.

Tältä erää, mä oon ihan kuitti täällä.

Jotta kaikki eivät alkaisi vihata minua, yritän räveltää tänne jotain.

Koulunkäynti takkuilee edelleen entiseen malliin. Täällä lukujärjestys on erittäin leväperäinen käsite, kaikki tulevat ja menevät miten sattuu ja huvittaa. Jossei satu, eikä huvita, niin sitten ei mennä. Olen alkanut tuntea omituista vetoa kirjontaa kohtaan ja aion tehdä ison kouluprojektin sen tiimoilta. Sain tänään vihdoin hankittua materiaaleja kokeiluja varten. Täällä on välillä todella hankalaa etsiä asioita, koska ihmiset eivät juurikaan ymmärrä englantia käsityöliikkeissä. Tähän yksinkertaisena selityksenä voin tarjota melkoisen korkeaa keski-ikää työntekijöiden keskuudessa, liikutaan kepeästi 60 paremmalla puolella. Jokainen voi itse päätellä kumpi puoli se on.

Viime aikoina olen entista selkeämmin huomannut missaavani valtavasti asioita, koska joudun kulkiessani tuijottamaan taukoamatta jalkoihini. Viime viikon sateet toivat mielenkiintoisen lisän kulkemiseen. Jalkakäytävät ovat enimmäkseen laatoitettuja. Usein laatat ovat melkoisen irti ja keinahtelevat jalkojen alla, kun niille astuu. Kun tällainen keinahdusliike ilmenee ja laatan alla on vettä, ovat seuraukset kosteat. Olen onnistunut lennättämään kevyesti vesirajan ylittäviä kuravesikaaria päälleni muutamaan otteeseen. Erityisen hyvä paikka tälle harrastukselle on aina niin kultainen Studentski Grad.

Korjauksena edelliseen valkoisten valheiden täyttämään löräytykseen mainittakoon, että Studentski Grad pysyy vakituisena residenssinäni reissun loppuun asti. Pelko eristäytymisestä vei voiton keskustan kaikista houkutuksista. Lienee parempi näin. Melko paljon halvempaakin, kun hinta kummasti pompsahti ylöäpäin vielä sadalla eurolla kuussa alkuperäisestä 200 egen vuokrasta. Nyt kun vielä saisi netin hoidettua huoneeseen, niin olisi ihan loistavaa.

Pian pitää alkaa todella valmistautua talveen. Huoneen ikkunat pitää teipata ja pitää keksiä jotain, mitä voi tunkea tukkimaan ulko-oven alareunaa koristavan kahden sentin raon. Sieltä vetää melko tehokkaasti. Lisäksi kunnollinen peitto ja tyyny olisi melko kovaa valuuttaa. Tällä hetkellä niiden virkaa toimittaa jotain sellaista, jota ei voi edes sanoin selvittää. Tiedän vain, että yläkerran opiskelijat käyttävät samoja esineitä roskien viemiseen. Tämä on aiheuttanut sen, että yksi koiralauma on muuttanut firma ditchin operoimien roskisten viereen asumaan. Sitä myöten onkin roskien viemisestä tullut melkoista urheilua. Paikalliset dingot eivät toden totta ole ystävällisimmästä päästä ja kokonsa puolesta ne voisivat helposti selättää vähän karskimmankin Igorin. Katukoirat ovat koko kaupungin laajuinen ongelma, niitä vaeltaa kaduilla ihan joka puolella, missä nyt vain sattuu olemaan mahdollisuus löytää ruokkaa. Erityisesti Studentski Grad on koirien suosiossa jostain syystä. Ne oleilevat isoissa laumoissa ja toisen lauman tai sellaisen jäsenen sattuessa liian lähelle alkaa mieletön louskutus.

Viikonloppuna olisi tarkoituksena tutkia Bulgarian eteläisempiä osia. Lähdemme isohkon vaihtarijoukon kanssa Pirin-vuoriston alueelle. Pirin on kuulemani mukaan kaunein vuoristo Bulgariassa. Toivottavasti ehtii nähdä vähän maisemiakin, ettei menisi ihan ranttaliksi koko touhu. Valitettavasti viikonlopuksi on luvattu melko paskaa säätä, joten saa nähdä kuinka tämän retkueen käy.

Nyt on pakko lopettaa, koska Bulgarialainen kaasukammio alkaa käydä lähes sietämättömäksi. Jees, ihmiset tosiaan polttaa röökiä sisällä koulun työsalissa. Kyllä tuntuu kivalta ajatella, että saan jättää keskeneräiset vaatteet sinne raikastumaan. Aamulla havaitsin, että minulla on tupakkayskää. Eh, köh köh.

Kämpänmetsästys tuotti ihan mieleisen tuloksen. Mukava huone löytyi ihan ytimestä. Muutan hostelliin. Kaikki muut tuntuvat pitävän tätä huonona vaihtoehtona. Itse en tajua ollenkaan että mitä vikaa siinä on. Asun nytkin hostellissa, tämä nyt vain sattuu ehkä olemaan lähempänä vuokra-asuntoa, kuin hostellia, mutta kauempana keskustasta, kuin kuusta. Uusi luukku vapautuu 27. päivä ja sen jälkeen asustelen osoitteessa 21/A, Angel Kunchev str., Sofia 1000, Bulgaria. Art-hostellin porukka on ihan mainion oloista, tilat on kivan kotoisat ja sijainti ihan loistava. Muuton jälkeen koulumatkat voi taittaa jalan ja elämä helpottuu muutenkin huomattavasti, koska ei tarvitse suunnitella heti aamusta koko päivää. Ramppaaminen edestakaisin keskustan ja Studentski gradin välillä, kun on melko aikaa ja rahaa viepää lystiä. Puhelimella tavoittaa sekä suominumerosta, että paikallisesta +359 888 425 068.

Olen tutustunut koko joukkoon expateja, joista suurin osa on kiinteistöalalla. Ilmeisesti Bulgariasta irtoaa sillä saralla tällä hetkellä ihan kohtuullisia masseja, koska porukkaa on ihan käsittämättömän paljon. Pääsyin tämän possen seurassa eilen tamppaamaan Mauro Picotton ja Adam Beyerin tahtiin. Äänen toisto oli jumppasalissa tasoltaan jossain surkean ja sietämättömän välimaastossa ja soitanta kuulosti lähinnä siltä, kuin olisi tunkenut korvat täyteen puuroa ja mennyt kolmivuotiaiden kattilabändin konserttiin. Bulgarialainen bilekansa sen sijaan otti mäiskeen vastaan vilpittömän innostuneesti. Ilmaan kohonneiden kiksusormien meri oli vilpittömän vaikuttava. Tunnelmaa säesti mukavasti tauoton pilliin viheltäminen. On kuin olisi palannut aikakoneella roimasti taaksepäin, kultaisiin aikoihin, jolloin paketin avaaminen ja tikkari suussa polkkaaminen olivat vielä cooleinta mitä saattoi kuvitella. Pitää kylvää tutit tänne, siitä tulee vielä hitti. Herrat pistivät kuitenkin parastaan Mr.Phillip Morrisin sponssaamissa bileissä, joissa ei pakallisesti tyypilliseen tapaan tupakkaa säästelty. Good going, Philly old mate!

Tauoton kessuttelu tuntuu olevan maan tapa. Kaikki vetävät rössö huulessa ympäri kaupunkia. Spaddun saa sytyttää käytännössä ihan missä vaan, missä sitä ei ole erikseen kielletty. Voin luvata, ettei no smoking kylttejä ole suotta kylvetty ympäri maita ja mantuja. Entisenä tupakoitsijana nielen katkut kitisemättä.

Asunnossamme, jonka jaan Johannan kanssa, tapahtui tänään ensimmäistä kertaa kokkaustoimintaa. Amelie, naapurista oli mukana sessioissa ja ihan mainio kokki. Mielenkiintoisin tapahtuma keittiössä sitten fetajuuston sattui, kun Amelie päätti napata hellalla olleen lasisen lautasen käteensä. Lautanen oli tulikuuma ja tämän seurauksena Amelie tiputti lautasen tiskialtaaseen, jossa oli kylmää vettä. Sirpaleet, ne tietää onnea. Uskomatonta, kuinka pieniksi palasiksi lautanen saattaa räjähtää. Sirpaleita lensi kattoon asti ja koko keittiö on edelleen lasimurskan peitossa. Enpä ollut ennen moista nähnyt. Onneksi ei sattunut henkilövahinkoja, vaikka räjähdys oli melko voimakas.

Sain työtarjouksen Vagabong-lehdestä. Voisin kirjoittaa muotiin liittyviä juttuja. Harkitsen. Neuvottelen. Mielenkiintoista ja melko yllättävää joka tapauksessa.

Nyt on pakko taipua sänkyyn korjailemaan kaltoin kohtelemaani kehoa. Huomenna ensimmäinen joogatunti Bulgariassa. On mielenkiintoista nähdä, kuinka joogaaminen mahtaa sujua, kun ohjeet tulevat tietysti bulgariaksi. Sali on mitä mainioimman oloinen, joskin melko kallis Spartak. Samassa rakennuksessa on myös iso uimahallli. Kivvaa.

Nyt tarppasi! Lukuisista yrityksista huolimatta, en ole onnistunut kirjautumaan blogiin. Vihdoin loytyi nettikahvila, jossa onnisti.

Alan pikkuhiljaa olla kotiutunut Sofiaan, jos nyt voi sanoa kotiutumiseksi, kun etsii kuumeisesti uutta asuntoa. Se luukku, jossa nyt asun on ilmeisesti ihan mukiin menevaa tasoa, jos vertailee Studentski gradin muihin murjuihin. Parvekkeelta avautuu ihan mukava nakyma Vitsoha vuoren suuntaan, mutta valissa on monenlaista rakennusta ja johtoa ja tolppaa, joten maisemaa ei valttamatta voi vaittaa erityisen kauniiksi. Kuitenkin pienet yksityiskohdat asunnossa kuten se, etta lattiamuovi irtoaa lattiasta, vessa lainehtii vedesta jokaisen suihkun jalkeen, kaikki mestat on tuuman paksuisen paskakerroksen peitossa ja Ivan the torakka perheineen hengaa keittiossa, ajaa minut raivoisaan asunnonmetsastykseen. Tilannetta ei paranna ollenkaan aamuisat, keskipaivaan ja iltaan seka kaikkiin muihin vuorokauden aikoihin osuvat ruuhkat, jotka tayttavat bussit hikisilla opiskelijoilla, joiden kanssa saan nauttia lahes tunnin mittaisen matkan keskustasta kotiin. Yleensa tarjolla on seisomapaikkoja mukavasti puristettuna kaikkien muiden valiin, joten matkan voi kuluttaa nukkumalla seisaaltaan, koska kaatumista ei tarvitse pelata. Bussittelun positiivisia puolia on superhalvat hinnat ja aikataulut, busseja kulkee ihan koko ajan noin viiden minuutin valein.

Sofia on osoittautunut todella mukavaksi kaupungiksi. Taalla on todella paljon hauskoja pikku kauppoja ja kahviloita, joten aika tuskin tulee pitkaksi. Huolimatta siita, etta katuverkosto on todella huonossa kunnossa ja liikenne on melko sekavaa, on kaupungilla liikkuminen ja navigoiminen kohtuullisen miellyttavaa ja helppoa myos jalan. Ilman saastepitoisuus ylittaa varmasti kaikki rajat, mutta verrattuna esim. Bangkokin hornankattilaan tama on viela melko raitista vuoristoilmaa.

Koulu alkoi eilen, mutta siella ei ole viela tapahtunut varsinaisesti mitaan. Tilat ovat melko alkeellisia, samoin laitteet. Tytot tuumailivat, etta ehka kaksi ompelukonetta ja yksi saumuri saattaa toimia moitteettomasti. Muista laitteista en tieda, vaikuttivat melko epamaaraisilta. Opettajat ovat todella ystavallisia ja avuliaita, mutta heidan kielitaitonsa on melko heikkoa, joten muut opiskelijat ovat tulkanneet minulle opettajien selityksia. Tanaan saamani kotitehtavat jaivat tosin viela hieman mysteeriksi, koska en yhtaan tajunnut mista materiaalista puhuttiin. Selvinnee huomenna.

Loysin tanaan hauskan kaupan. Siella myytiin hauskoja printtipaitoja ja kaikenlaista salaa, pehmoleluja ja pinsseja jne. Oli pakko ostaa t-paita ja pehmolelu, koska hinnat olivat ihan holmon halpoja, paita maksoi vain 9 euroa.

Nyt on pakko keskittya surffailemaan asuntotoimistojen sivuilla, koska mita nopeammin kamppa loytyy, sita nopeammin voin hyvastella Ivanin ja kumppanit.

Jo lähes legendaksi muodostunut sankarimatkailijatar Sofipimu loikkaa Tietoisuuden Tiivistymän Bulgarian kirjeenvaihtajaksi.Pääasiallisina syinä laiskuus ja se, että Benjamin on niin reilu, että se antaa minun tehdä niin.

Edellisestä reissusta onkin ehtinyt vierähtää aikaa ja matkakuumemittari on räjähtänyt ylikuumenneena jo viikkoja sitten. Tällä kertaa matkan pääkohteena on Bulgarian pääkaupunki, Sofia. Tarkoituksena olisi tehdä reissussa muutakin, kuin hillua ja juoda olutta, eli aloitan vaihdon National Academy of Artsissa lokakuun alussa.

Matkaan lähtö tapahtuu torstaina aamulla luvattoman varhain. Austrian airin Fokker jet 100 ottaa ilmaa siipiensä alle klo. 08.00 ja jos vanhat merkit paikkansa pitää, saan seistä Helsinki-Vantaalla jo kukonlaulun aikaan charter-mummojen kanssa ihmettelemässä, notta mistä se Lanzarotten lento lähtöö. Tällä hetkellä mikään lentoyhtiö ei operoi suoria vuoroja Helsingistä Sofiaan, joten koukkaan Wienin kautta.
Menestyksekään Sofia Sofiaan kampanjan jälkeen matkabudjetti on saanut melko mukavaa kartuketta ja ystävälliset tahot ovat ojentaneet avokätisesti tukun rahaa toisensa perään, jotta saisin matkaliput, rokotteet, vakuutukset ja vastaavat kuntoon. Saamieni stipendien ynnä muiden summa on sen verran kohtuullinen, ettei kenellekään pitäisi olla taloudellista estettä lähteä vaihtoon, jos joku siellä arpoo meniskö ja voisko ja pitäiskö. Ainakin jos valitsee matkakohteekseen hintatasoltaan Suomea edullisemman maan, pitäisi jäädä ruokarahaakin vielä melko paljon.

Majoituksen olen ainakin aluksi saanut Sofian aina niin viehättävästä, opiskelijoiden kansoittamasta Studentski gradista (opiskelijoita eri arvioitsijoista riippuen tuhansista 50000:een, mene ja tiedä). Tähän asti positiiviset kommentit tulevasta kotikaupunginosastani ovat olleet tiukassa. Itse asiassa koko Sofiasta on ollut kuultavana lähinnä pelkkää pahaa, joten suurella mielenkiinnolla odotan, voiko tosiaan olla niin hirveää. Studenski gradia on kehuttu ylisanoin “Jos haluat kokea jännitystä vesi- ja sähkökatkosten, torakoiden ja kulkukoirien muodossa, et kaipaa hetkeänkään omaa rauhaa, keskustan läheisyyttä ja viihdyt ympäristössä, joka muistuttaa lähinnä Sarajevoa Naton pommitusten jäljiltä. niin Studenski Grad on ehdottomasti paikka sinulle.” (Koko matkaraportti ) Kuinka siis voisin muuta, kuin lähteä luottavaisin mielin, tietäen että minulta kiskotaan hirvittävää ylihintaa luukusta, jonka jaan todennäköisesti miljoonan siivekään ja surisevan kämppiksen kanssa, pimeässä ja kylmässä. Torakat, ne on verrattomia velikultia. Onneksi minut on peloteltu etukäteen ihan perseettömäksi ja näin voinen välttää suurimmat pettymykset.

Todellisuudessa olen oikein innostunut, enkä voi käsittää miten reissusta voisi tulla muuta, kuin aivan mahtaisaa toimintaa uusien kavereiden ja hoodien myötä.

Kuvia matkasta saavat fiilistellä ne onnekkaat, jotka nauttivat suosiotani Facebookissa. Loput joutuvat luultavasti tyytymään loputtomiin jorinoihini.

Tältä erää ne loppuvat nyt.