Tietoisuuden Tiivistymä

Tilasin sunnuntaina gigantista pesukoneen koska vanha lopetti toimintansa, no sieltä tuotiin kone mutta ei maksamaani asennusta joten olen vieläkin ilman puhtaita vaatteita. Likaiset vaatteet saa minut hyvin reklamaatio tuulelle. Joten kirjoitin heille palautetta.

Perjantaita,

Kirjoitan palautteeni jossain määrin pettyneenä ja surullisena. Olen pienen ikäni kuvittelut suomalaisen yrityskultuurin olevan rehellistä ja suoraselkäistä aivan kuten kuvani suomalaisesta miehestä.

Jotenkin elin siinä uskossa että maksaessani palvelusta saan rahoilleni vastinetta enkä loputonta pahoittelua ja syyn siirtämistä alihankkijoiden niskaan. Vaikka tämä käytäntö kieltämättä siirtää vastuun syytetyn hartiolita ainakin näennäisesti pois se ei kuitenkaan vastaa siihen perustarpeeseen joka minulla asiakkaana on edelleen täyttämättä.

Tässä tapauksessa kyse on likaisesta pyykistä, jota en takianne saa pestyä. Sunnuntaina 19.7.2009 noin klo 14:32 vanha pesukoneeni ilmeisesti kyllästyi pyykin määrään ja suoritti jonkun tason itsemurhan. Vaikka kokemus olikin traumaattinen pystyin kuitenkin jatkamaan elämääni siinä määrin että sain tilattua Gigantista uuden hienon AAA pesutason saavuttavan likaisten vaatteiden vihollisen. Tämän pesutekniikaltaan valovuosia edellistä edellä olevan tilaihmeen tarkoituksena oli mahdollistaa minulle puhtaat vaatteet viikonlopuksi ja koska yksi suurimmista peloistani on hukkua pesukoneen aiheuttamaan vesivahinkoon tilasin myös samalla kyseiselle kuolemantuojalle asennuspalvelun.

Olin tyytyväinen voidessani jatkaa elämääni ilman vanhaa pyykinpesukonetta ja oloni oli turvallinen koska tiesin että joku näiden suurpetojen kesyttäjä tulisi asentamaan uuden koneeni kauniisti ennen viikonloppua.

Huomasit ehkä että aloitin viestini sanalla “perjantaita” tämä ei suinkaan ollut sattumaa vaan viittaa kyseiseen viikonpäivään joka ainakin kreikkalaisessa kalenterissa on ennen viikonloppua. Huomasit ehkä myös että käytin sanoja kuten “pettynyt”, “surullinen” ja “huomasit”. Kyseessä ei ole pitkään harkittu tapa johtaa kaltaisiasi reklamaation käsittelijöitä harhaan vaan yksinkertaisesti tuoda esille suunaton pettymykseni siihen että eteisessäni seisoo uusi pesukone jota ei ole asenettu, puhumattakaan siitä että vanha on vielä paikallaan vaikka ei enään toimi.

Eilen, torstaina, lähetit (pidän sinua yksin vastuussa siitä että hoidat tämän asian kuntoon) kaksi heikosti suomea puhuvaa etelä-helsinkiläistä tuomaan turvan tulevaisuudelleni. Lähetit heidät lähes enkelikuoron saattelemana etuovelleni syyllistämään ja haukkumaan saniteetti tilojeni pohjaratkaisua, kuvittelen että lampaasta saattaisi tuntua suhteessa samalta jos isokokoinen hevonen pyrkisi penetroimaan kyseisen villantuottajan väkisin.

Toisin sanoen, sen sijaan että voisin istua puhtaissa ja mukavalta tuoksuvissa vaatteissa kotisohvallani katsomassa televisiosta lähetettävää aivojen tappamista joudun istumaan likaisissa ja vaikka en sitä haluaisi myöntääkkään haisevissa vaatteissa kirjoittamassa tätä reklamaatiota.

Olisit edes voinut soittaa että et ehdi tänään jolloin olisin säästynyt soittelemasta koko päivää eri tukinumeroihin jossa tuota edellämainitsemaani syyn siirtämistä harjoitettiin kieltämättä aika mestaritasolla.

Ole kiltti ja palauta elämäniloni
Benjamin

Ps. Aion ottaa tämän asian myös puheeksi lukijakuntani kanssa, teillä on hyvä mahdollisuus antaa hyvä kuva yrityksen toiminnasta tai julkisesti tuulettaa likaista pyykkiä niin sanotusti.

Lisäilen vastauksia kunhan niitä tulee.

Update: Gigantin selvitys asiasta on seuraavanlainen.

Hei,
Kiitos yhteydenotostanne. Valitettavasti emme pysty tekemään tilaamallenne
tuotteelle asennusta (alla on Matkahuollolta tarkempi selvitys asiasta).
Tässä tilanteessa teillä on kaksi vaihtoehtoa:

1) Voimme hyvittää teille palveluiden hinnat.

Tai

2) Voitte perua kaupan, jolloin pyykkikoneelle tehdään noutotilaus.

Ja matkahuollon selvitys:

“Tervehdys !

Tätä hommaa ei kuljetusliike pysty hoitamaan. Kuljettajat soittelivat
eilen asiakkaan luota ja kertoivat,että vanhaa konetta ei saa pois
paikoiltaan kun niin ahdas väli. Voi olla,että alkuperäisen konen jälkeen
on vasta asennettu lavuaari paikalleen kun on kuulemma niin ahtaas välis,
että kone täytyy nostaa (kahen neliön vessa) suoraan ylöspäin korkeutensa
verran ennen ku suostuu tuleen ulos.

Eli kyseessä erikoisasennus, johon emme pysty.”

Pyytäisin tässä vaiheessa kiinittämään huomiota sanaan kuljetusliike, minä nimenomaan ostin asennuspalvelun, siinä uskossa että paikalle tulisi asennusmiehet eikä etelä-helsinkiläiset tavaran kantajat.

Nimeomaan ostin tuon asennuspalvelun koska tila on vaikea, luonnolisesti siis peruin kaupan joten tällä hetkellä odottelen että nuo tulee hakemaan ton koneen pois.

Update2:
Nyt on sunnuntai 2.Elokuuta,

Sain lauantaina tekstiviestin gigantin alihankkijalta koneen noudosta. Huomenna kli. 16-> on luvattu nouto.

Kävin viimeviikon tiistaina expertissä ostamassa uuden koneen ja sille myös asennuspalvelun. Asennusmiehet tuli torstaina vähän kirosi ja asensi uudenkoneen vanhan paikalle, ne roudas myös vanhan pois ja naureskeli Gigantin toiminalle.

Kaiken kaikkiaan koko fiaskoon mennyt vaiva ja aika on Gigantin puolesta kuitattu sanoilla, “Pahoittelemme, mutta gigantti ei vastaa näistä asennuksia, voin yrittää nopeuttaa toimintaa mutta ei se varmaan auta”

Oikeesti, ette menettäny (Gigantti) ainoastaan yhtä kauppaa mutta kaikki tulevatkin monetaariset transaktiot.

Kiitti letuista.

Update 3:

Nyt on tiistai 18. Elokuuta, en vieläkään ole saanut Gigantilta rahojani takaisin. Laitoin niille taas mailia:

Hyvä Gigantti,

Kirjoitan teille äärimmäisen pettyneenä ja suhteettoman paskan läpikahlanneena täydellisen tyytymättömän asiakkaana. Jos saisin lisätä suomen kieleen adjektiivin jonka tarkoitus olisi kuvata täydellistä asiakkaan tarpeen laiminlyömistä se sana olisi Giantti. Ja tarkemmin vielä gigantin verkkokaupan asiakaspalvelu.

Oikeesti Heinäkuun 28. päivä olen perunut kaupan Hooverin pesukoneesta joka reilun viikon seisoi eteisessä ilman mitään yhteydenottoa teiltäpäin, Tuo pesukone noudettiin Elokuun 3. päivä jonka jälkeen se ei ole enään estänyt kulkuani kotiini tai muistuttanut minua emämunauksesta jonka tein kuvitellesani että suomessa toimiva yritys pitäisi asiakkaalle tehdyt lupaukset.

Reilu pariviikkoa on nyt kulunut koneen noudosta ja vielä pidempi aika kaupan perumisesta, veloitusta luottokortiltani ette kuitenkaan ole poistanut vaikka lupasitte hoitaa asian mitä pikemmiten. Tämä selvisi minulle nyt lomalla jossa huomaan olevani kohta ilman rahaa ja mahdollisuutta ruokaan tai juomaan. Pyrittekö tahallaan vaikeuttamaan elämääni ja pahantahtoisesti myös pilaamaan lomani sillä että joudun tätä asiaa ulkomailta käsin hoitamaan?

Onko teillä aikomustakaan palauttaa rahojani? Entä pyytää anteeksi tai korvata näkemääni vaivaa ja aikaa tämän asian selvittämiseksi? Korvata sitä mielipahaa ja pettymystä jonka koen joka ikinen kerta kun joku asiakaspalvelustanne lupaa olla minuun pian yhteydessä, tai lupaa soittaa kohta takaisin.

Anelen teitä nyt epätoivoisesti hoitamaan tämän asian kuntoon. Toivon hartaasti että joukostanne löytyy henkilö joka vielä kokee asiakkailla olevan ihmisarvoa, nimetön sankari joka yrityskultuurista huolimatta haluaa auttaa meitä kasvottoman kauppaketjun tallomaksi joutuneita, henkilö joka soisi minulle hyvän mielen ja mahdollisuuden nauttia lomastani.

Olkaa kilttejä, auttaaka minua, palauttakaa uskoni ihmisiin.

Tai no, ainakin ne rahat.

Terveisin
Benjamin

Jään odottelemaan yhteydenottoa…

Update 4, Sain massit takas ja anteeksipyyntö kirjeen gigantista. Too little too late, en osta sieltä enään mitään.

Ensimmäiset kamppailuni uskonnon kanssa on tapahtunut noin 11-vuotiaana ystäväni kutsumana pyhäkoulussa. Olin samalla viikolla lukenut Newtonin inertian laista ja päässäni pyöri asioiden lentoradat ja avaruuden kiehtova maailma.

Ennen raamatun lukua joku lapsista kysyi onko pyhä kirja totta. Nuori ehkä vajaa kolmekymppinen viehättävyytensä häpeästä piilottava naispappi vastasi ystävällisellä mutta tiukalla äänellä että raamattu ei ole ainoastaan totta se on ainoa totuus ja siitä löytyisi vastaus kaikkiin kysymyksiin. Raamatusta seurasi auringon pysäyttämistä taivaalle kuvaava kohta jonka aikana aivokuoressani tapahtui sähkökemiallinen reaktio ja mietin, hetkinen. Siitä jäisi varmasti todisteita puhumattakaan avaruuteen sinkoutuneesta irrallisesta tavarasta jonka kaikki kulttuurit varmasti dokumentoisi.

Opettaja! Valitettavasti käytännön esimerkkini , leikkiauton päällä nukke, pysäytin auton, nukke jatkoi odotetusti matkaansa ,tästä täysin loogisesta jatkumosta ei vakuuttanut opettajaani. Hän osasi selkeästi suuttuneena hillitä vielä kiukkunsa ja ystävällisesti korjasi muulle luokalle että maapallo ei liiku yhtä nopeasti kuin auto jonka takia kaikki pysyi maassa kiinni, ja taas, hetkinen.

Opettaja! Tällä kertaa olisi pitänyt ymmärtää hiljaisen epäilemisen taito, kasvoilleen väriä saanut pappi sihsi hampaiden välistä, mitä nyt? Lyhyt kertaukseni maapallon koosta ja pyörimisnopeudesta teki selkeästi vaikutuksen kaveriini mutta opettaja näki oikeaksi poistaa minut luokasta häiritsevän käytöksen takia.

Siitä lähtien olen kyseenalaistanut kaiken uskontoon liittyvän ja yrittänyt ymmärtää mistä siinä on kyse. Karu totuus taitaa olla että minkään kirjan, seinän, kiven, temppelin tai jumalan mukaan eläminen on isomman kuvan missaamista. Jos jumaluus yritetään määritellä tai rationalisoida se kuihtuu ja katoaa. Tärkeempää on ymmärtää kirjallisuuden arvo tiedon säilyttäjänä, seinän arvo taiteen ja historian paikkana, kiven arvo painonsa ja karaattinsa mukaan, temppelin arvo juhlapaikkana ja raamatun arvo aikaansa kuvaavana teoksena. Yhtenä monien joukossa.

Tämä on toinen osa henkistä matkaani joka on saanut minut ymmärtämään että kristinusko ei ole pohjimmiltaan kannibalistinen uskonto.

Kävin lauantaina seurojen talolla, kyseessä siis vanhoillislestadiolaisten tilat myrskyläntien 22:ssa. Helsingin Rauhanyhdistyksellä oli ohjelmassa nuorisopäivät, voisi siis kuvitella että asia suunnattaisiin raamatussa nuoria kiinnostaviin aiheisiin kuten Laulujen Laulun ylistämään seksuaalisuuteen tai kuningas Salomonin äärettömään viisauteen. Sen sijaan raamattua ei luettu ollenkaan. ”Minä olen hyvä paimen” tekstin päällä tulkittiin Mooseksen kirjaa äänellä jota en valitettavasti voi kuvailla kuin hämmentäväksi puhekieleksi yhdistettynä artikulaation puutteeseen joka saavutti lähes koomiset mittasuhteet.

Jos puheen epäselvyyttä ei oteta huomioon, oli pappi Kaivonurmi valkohiuksinen ja silmälasipäinen vanhempi luottamusta herättävä mies. Hän puhui linnuista ja pääskysistä symboleina toivolle ja pyhälle hengelle sekä jumalan tuomasta turvasta ja avusta.

Setti alko virsillä joita yritin laulaa mukana. Rukoilukohdissa ristin sormeni, laskin pääni alaspäin, suljin silmät ja yritin muistaa isä meidän rukouksen, mieleni kuitenkin harhaili ja tunsin lähinnä itseni lampaaksi suden vaatteissa hyökkäämässä omiensa kimppuun. Eikä ympärillä huutavat polvenkorkuiset auttaneet muuten kuin akustisen tilan määrittelemisessä.

Koko tilaisuuden ajan oli jotenkin likainen olo, ikään kuin olisin jonkun toisen makuhuoneessa seuraamassa jotain intiimiä ja henkilökohtaista, valitettavasti se ei ollut raakaa, intohimoista tai kiinnostavaa. Vaan lähinnä todella tylsää ja uskomattoman kuivaa. Jopa virret olivat mielikuvituksettomia ja säestetty liian kovalla urkumusiikilla. Akustiikka oli paikassa säädetty niin että oli mahdoton kuulla kenenkään muun kuin itsensä laulavan urkujen yli, vaihtoehtoisesti ketään ei oikeasti kiinnostanut laulaa vaikka virsiä olikin noin 10 minuutin välein. Tämä kieltämättä mahdollisti tauon monotonisella äänellä puhuvan Pekka Kinnusen Luther puheeseen jonka voisi kiteyttää fundamentalistiseen raamatun tulkintaan sekä Profeettojen ja Apostoli kirjeiden tärkeyteen, mutta virret tosiaan toisti kahta perusmelodiaa ja sanat eivät olleet kovinkaan innostavia. Puhumattakaan jumalan rakkaus flowchartista jota kaikessa komeudessaan esitettiin seinällä piirtoheittimen välityksellä.

45 minuuttia Pekkaa myöhemmin mä olin valmis repimään korvat päästäni ja puukottamaan kynällä itseäni silmään jotta aivoni ei tekisi itsemurhaa tylsyydestä. Uhrasin itseni kuitenkin tieteen nimissä siinä toivossa että saavuttaisin henkisen valaistumisen ja tulisin uskoon. Valitettavasti se ei vaan jostain syystä onnistu.

Olen 25 vuoden ajan elänyt kristittynä siinä toivossa että siinä olisi jotain järkeä, enää en vaan oikein näe sille syytä.

Pascalin vaaka puhuu siitä että elämän aikainen uskonnon harjoittaminen on pieni haitta sen mahdolliseen hyötyyn nähden. Enää en ole samaa mieltä.

Tämä on ensimmäinen osa sarjaani henkisestä matkasta joka alkoi pyhäkoulusta ulos potkimisella, kyseenalaistin jo lapsena kaiken eikä auringon pysäyttäminen oikein sovi fysiikan lakeihin. Do the math!

Näitä tulee ainakin yksi ehkä kaksi, mutta todennäköisesti enemmän.

Tää tulee vähän myöhässä, sori

Keskiviikkona oli siis vappuaatto, tuo pakkojuomisen pyhä juhla. Harvinainen uskonnosta johtumaton juhlapyhä joka perustaa juurensa aatteisiin ja kansan valtaan. Kommunismi tuo aatteena niin kaunis mutta käytännössä heikosti toimiva hallintamuoto. Tänä kyseisenä keskiviikkona oli juhliminen kuitenkin kaukana.

Backstory

Sumuisten vuorten studiossa, tai helvetin esikartanossa, ihan miten asiaa haluaa katsella. Reilut pari kuukautta olen siellä nyt taistellut riivatun tietokoneen kanssa. Kyseessä on M-audion Project Mix I/O äänipöytä joka testatusti toimii ja eri näköiset, kokoiset ja hintaiset PC kokoonpanot. Samoihin aikoihin kun kyseinen nauhotuslaitteisto hankittiin, kone meni päivitykseen. Suurin piirtein 700€ teholaitteisto koottiin Asuksen P5K:sta ja Intelin E6750:stä Nexus Breezen sisään jotta kone olisi mahdollisimman hiljainen. Soppan heitettiin sekaan pari gigaa muistia ja teran verran tallennustilaa jotta south parkkia mahtuisi kaikki 12 tuotantokautta ja jälkikäteen voisi vielä nauhoitellakin ilman että tila loppuu kesken. Kaikin puolin siis suhteellisen kelpo kone, vaikka näyttökorttiin ei panostentukkaan eikä emolevy osaa raidia vaikka siihen tarvittava piiri löytyykin.

Kokoamisen jälkeen (tästä on siis se pari kuukautta) kone iskettiin tulille ja kaikki vaikutti toimivan hyvin. Avainsanat tässä ovat: vaikutti, toimivan, ja hyvin. Jostain käsittämättömästä syystä läpimenevässä äänessä kuitenkin kuului todella häiritsevää naksumista ja äänenkatkeilua, ensimmäisten viikkojen aikana tarkistettiin johdot, ohjelmien asennukset, plugareiden asennukset, prosessorin virransäästö ominaisuudet ja itse äänipöytä. Tämän jälkeen asenettiin käyttöjärjestelmä uudestaan ja raavittiin lisää päätä. Pitkän diagnosoinnin jälkeen ongelmaksi selvisi ns. IRQ steering ongelma. Äänikortti ja näyttökortti olivat samalla IRQ:lla joten ,joka kerta kun näytölle piti piirtää jotain ääni naksahti, ne jotka ymmärtää mistään mitään tajuaa että tätä tapahtuu jatkuvasti ja kokoajan. Windowsissa ei voi normaalisti itse ohjata keskeytys käskyjä (IRQ = Interupt Request) koska näitä hallitsee AHCI niminen käyttöjärjestelmän käskyprotokolla. Sen voi kuitenkin ohittaa ja ottaa käyttöön nuo 15 fyysistä IRQ kanavaa, jos emolevy sitä tukee. Jos se ei tue käyttis ei enää käynnisty kyseisen operaation jälkeen (jonka takia en aio neuvoa miten se tehdään). Kyseinen emolevy ei tukenut, ja taas käyttis uusiks. Sitä voi myös yrittää kiertää ottamalla kaikki ylimääräiset laitteet (COM portit, turha raid ohjain, diskettiasema jne) pois päältä sekä vaihtamalla PCI paikoissa olevien laitteiden slotteja.

Näiden operaatioiden jälkeen ääni tuli kuin tulikin puhtaasti läpi. Voi tuota helpotusta kuukauden ahertamisen jälkeen, tai no ainakin kunnes nauhoitusta yritettiin ja huomattiin tämän naksunnan siirtyneen nauhoitettuun ääneen.

Wappu aatto

Keskiviikkona siis Sumuisten Vuorten Studiolle saapui uusi emolevy joka laitevalmistajan mukaan varmasti toimisi äänipöydän kanssa, siinä oli jopa tribaalikuvioiset siniset liekit siileinä. w00h00, vanhat osat ulos, uudet sisään ja kone tulille. Näin ainakin teoriassa. Loppupeleissä pitkän hiustenrepimisen ja muutaman arven jälkeen selvisi että prosessori ei ole yhteensopiva emolevn kanssa, epätodellinen epäonni niskassa päätimme tyhjentää kuoharipullon jonka olin ajatellut juoda uuden työpaikan juhlistamiseksi jonka jälkeen vedimme pari bisseä ja lähdin kotiin jokseenkin vittuuntuneena.

Vappu brunssi stoori varmaan huomenna tai ylihuomenna, keep your pants on.

Perjantaina oli Ellun synttärit Luftissa ja tarjolla oli hyvän seuran lisäksi, boolia ja erinäisiä vegevaihtoehtoja ruokailemiselle. Paikan päälle ilmestyi hyvä kööri PSY:n jäseniä joiden kanssa tietenkin juotiin pari kannullista sangriaa ja laulettiin synttärisankarille. Oli mukava nähdä osittain senkin takia, että en suurta osaa porukasta ole pitkään aikaan ehtinyt näkemään. Ehkä nyt kesällä olisi aikaa jalkapallon merkeissä taas juoda olutta.

Jostain kumman syystä en ottanut kameraa mukaan jonka takia missasin synttärikakun puhalluksen johon haettiin haastetta sijoittelemalla osa kynttilöistä vaakatasoon sekä tee organismin (Sarkku, mikä se linkki oli? http://kombu.de/english.htm) purkissa. Oli kaikinpuolin mukavat juhlat vaikka puolet porukasta lähtikin Pacificoon kesken kaiken.

Loppuillasta Sofi esitti rahantekoideansa johon liittyi tissit ja peliohjaimia tämän aikoihin ymmärsin että on ehkä aika suunnata kotiin päin. Joten nappasimme Olivian kanssa taksin ja kurvailimme rokkimäkin kautta haagaan.

Lauantaina Antti ja Kira oli kutsuneet meidät syömään ja tällä kertaa muistin jopa ottaa kamerani mukaan.

Ruokana oli herkullista mozzarellasalaattia sekä maukasta merellistä risottoa. Aterian aikana kului varmaan sellaiset 3 pulloa viiniä ja keskustelu varsinkin loppuillasta ol vähän sen mukaista. Hauskaa avautumista suuntaan jos toiseenkin. Suuntasimme kymmenen aikoihin kohti Milenkaa jossa soitti bändi, jonka nimeä en tajunnut kirjoittaa ylös (Jos luette tän ni jättäkkää kommenteihin se nimi!).

Laulajalla oli huomattavasti isompi ääni kun mitä kuvasta voisi päätellä ja kaverit veti todella mukavalla fiiliksellä covereita hyvistä biiseistä.

Loppu illasta vedettiin jalapenopopperseja ja mozzarellatikkuja, olen jatkuvasti enemmän sitä mieltä että kaikissa baareissa pitäisi tarjoilla sulkemiseen asti jotain oikeasti hyvää naposteltavaa. Säästyy snägärimatkalta ja janoon ostaa varmasti ainakin yhden tuopin enemmän.

Sunnuntaina on hyvä grillata eri tuorejuustotäytteillä olevia herkkusieniä pekonikääreessä, kabanossia sekä grillivartaita. Varsinkin jos kaksi edellistä päivää on mennyt vähänkin railakkaissa merkeissä. Koko päivä menikin leppoisasti sitten grillatessa ja chillatessa sohvalla. Iiron ja Olivian kanssa juteltiin vappupiknikistä ja vähän mietittiin työnjakoa. Meille jäi nakit sekä italialainen salaatti.

Mun puolesta kaikki viikonloput voisivat olla juurikin näin mukavia.

Tämä on vanha tarina jonka postaan uudestaan, deal with it.

Pikkujoulut

Perjantai 2.12

Töissä ei ollut vielä minkäänlaista käsitystä siitä mitä illalla tai yöllä tulisi tapahtumaan. Rehellisesti sanoen ajattelin että joisin työkavereiden kanssa pari bisseä jonka jälkeen lähtisin kotiin.

Piti kuitenkin seuraavana päivänä olla jo kello 10 katsomassa taloa, darrassa ei huomaa juuri mitään ja vahigossa voi jäädä hyvinkin vääristynyt kuva näytillä olevasta myyntikohteesta. Vähän neljän jälkeen lähdin tapani mukaisesti kävelemään kotiinpäin. Vaihdoin nopeasti päälle punaisen t-paidan koska kutsussa oli lukenut että kaikilla pitää olla jotain punaista. Tämän jälkeen lähdin kävelemään kohti Villa Di Cesare ravintolaa noin 300m päästä kotiovea.

Ei voisi olla sopivampi paikka ajattelin, tästä pääse nopeasti kotiin juhlien jälkeen. Kuinkas sitten kävikään. Paikan päälle tullesani siellä ei ollu vielä kovinkaan paljon Fujitsulaisia bongasin Mikon ja kävin hakemassa ensimmäisen oluen. Kello oli tässä vaiheessa noin 16.30. Kaljan jälkeen huomasin olevani jokseenkin väsynyt työpäivän jälkeen joten päädyin juomaan irish coffeen. Kello oli tässä vaiheessa vähän yli viisi.

Parin kaljan jälkeen itse juhlat alkoivat. Tarjolla oli jokseenkin vahvaa boolia ja kaikkea hyvää naposteltavaa. Pidettiin joku tietokilpailu jossa joukkueemme tuli kolmanneksi ja saimme palkinnoksi lisää ilmaista viinaa. En enää pitäny laskua siitä kuinka paljon olin juonut. Vähän ennenkuin oli tarkoitus lähteä jatkamaan Mocamboon Iiro soitti ja kertoi tupareistaan.

Iiro oli muuttanut melkein naapurin, pakkohan sinne oli mennä juhlimaan. Saavuin paikalle siinä kymmen aikoihin jokseenkin humalassa ja kantaen tuoppia joka oli jäänyt käteeni ravintolasta. Päätin antaa sen Iirolle tuparilahjaksi. Tupareissa Lemmy myi minulle pari kaljaa lisää ja juhlien loppuessa jostain syystä liityin Eerikinkadun porukkaan. Suuntasimme kohti superia.

Superin ovella oli uusi poke, ei tunnistanut minua heti ja sanoi että paikka oli täynnä. Hitto turkoosi on onneksi lähellä joten lähdimme sinne juomaan vähän lisää kuittien perusteella 2 kaljaa mutta muistan juoneeni vain yhden. Olen varmaan tarjonnut sen toisen jollekin.

Turkoosin valomerkin jälkeen suuntasimme takaisin Superiin tällä kertaa en suostunut ottamaan eitä vastaukseksi ja sammalsin jotain siitä että menemme moikkamaan Alea, se vaikutti toimivan koska poke päästi minut ja koko köörin sisään jonon ohi. Tilasin ensitöikseni 15 He-man shottia jonka jälkeen heräsin Eerikinkadun kämpästä Ilman hupparia tai t-paitaa ja housut oksennuksessa. Jokseenkin yllätävä tilanne, heti ensimmäiseksi tietty rakas vaimoni soitti ja kysyi missä h*lvetissä olen. Ja muistutti minua siitä talon näytöstä.

Hitto, takki niskaan ja taksiin. Ainoa ongelma muodostui siitä että ilmeisesti oma takkini oli kadonnut enkä eedelleenkään tiennyt missä puolet vaatteistani on, ei hyvä. Mainittakoon että takki löytyi myöhemmin superista (kiitti Chrisse) mutta shuffle ja pipo oli kadonnut. Jokatapauksessa nappasin takin jonka ilmeisesti olin vienyt edeltävän iltana superista ja huomasin että siinä ei toiminut vetoketju.

Olen varmaankin ollut melko ilmestys kävellesäni noin 9 aikoihin takki auki ilman paitaa pakkasessa kohti taksi tolppaa. Puhumattakaan siitä miten hyvältä olen haissut istuessani taksiin.

Tämä on vanha tarina jonka postaan uudestaan, deal with it.

Inttijuttu

Olimme järjestymässä ulos pihalle kolme riviin, en muista olisiko ollut kolmas vai neljäs kerta. Kaikki juoksivat täyttä häkää rappusia alas ja ulos ovesta.

Kyseessä oli tavallinen lasinen etuovi, jokatapauksessa tällä kertaa minä juoksin ensimmäisenä ja alikersanttien huudon keskellä en jostain syystä keskittynyt tarpeeksi oven avaamiseen. Tämä johti tietenkin siihen että vasen käteni lävisti oven lasiosan joka taas puolestaan viilsi vasemman ranteeni auki.

Viiltoja tuli kaksi, yksi noin 14cm ranteesta käsivartta ylöspäin ja toinen noin 4cm poikittain ranteen yli. Kummastakin on jäänyt pysyvä arpi.

Joka tapauksessa, oven rikkouduttua katselin hetken haavani ja mietin jotain lomalle lähdöstä ja siitä että sieltä vähän isommasta haavasta aika nopeasti alkaisi tulla verta. Oikeinhan se pohdinta siitä verestä meni. Hetkeä myöhemmin puristin oikealla kädelläni ranteen ympäriltä sillä tuloksella että sormieni välistä pursui verta. Kieltämättä suhteellisen mielenkiintoinen näky ja voin hyvin kuvitella samantapaisen kohtauksen vaikka elokuvaan.

Huolimatta siitä että näky oli visuaalisesti hyvin filmaattinen kipu oli sillä hetkellä päälimäisenä mielessäni. Siitä hetkestä kun lasi rikkoutui siihen hetkeen kun makasin asvaltilla tyyny pääni alla ja lääkintä alikersantti sitoi painesidettä ranteeseen meni noin 60 sekunttia. Tästä eteenpäin kului noin 30 minuuttia siihen että olin ehtinyt käydä prikaatin omalla lääkäri asemalla jossa ei ollut kuin hoitohenkilökuntaa paikalla ja tammisaaren keskus-sairaalassa ommeltavana.

Tämän jälkeen minut palautettiin omaan tupaani, tähän meni siis yhteensä puolisen tuntia tapahtuma ajasta laskettuna. Pääni oli pumpattu täyteen kipulääkkeitä ja minulla oli noin 3 minuuttia aikaa ehtiä bussiin joka ajaisi minut lomalle. Ajatukseni tässä vaiheessa olivat lähinnä vitutuksen suuntaisia koska tiesin että en mitenkään voisi kuvata skede pätkääni sinä viikonloppuna ja olin suht epäilevä siitä ehtisinkö kyseiseen loma bussiin.

Voitte kuvitella miten vaikeaa on pukea päälleen lomakuteita yhden käden olessa juuri ommeltu ja pää täynnä suht vahvoja kipulääkkeitä. Jotenkin kuitenkin onnistuin, muistan nauraneeni kippurassa kun ilmoitin päivystäjälle että lähden nyt lomalle, ja muistan hämmästýneet katseet busissa kun ilmestyin ajoissa. Kukaan ei voinut ymmärtää miten on mahdollista että minut päästettiin jo pois. Loma menikin suht lepposissa merkeissä, kaikki halusivat hoitaa loukkaantunutta sotamiestä, ja kuka nyt ei tykkäisi olla hoideltavana