Uskonto ja Minä Osa 3

Kristinusko, muiden uskojen tavoin kaatuu samaan perinteitä kunnioittavaan ylimielisyyteen jossa neuvotaan olemaan nöyrä jumalan edessä ja ymmärtämään koko totuus ilman poikkeuksia. Kaikki tämä tapahtuu maailmassa josta hetki hetkeltä ymmärrämme vähän enemmän siitä kuinka vähän oikeastaan tiedämme. Mielenkiintoisessa kaikkeudessa joka on täynnä tyhjän keskeltä löytyviä tähtiä ja niitä kiertäviä planeettoja. Biodiversiteetiltään runsaalla planeetalla jossa oman dna heelixin voi käydä digitoimassa. Kuvaamattoman kauniissa ja kaikessa kehittyneisyydessään yksikertaisten rakennuspalikoiden luomassa kehossa. Inhimillisyyden ihmeellisessä vaasissa jonka unista ja toiveista olemme luoneet sivistyneen maailman.  Christopher Hitchensin sanoin. Uskonto vaan myrkyttää kaiken.

Sanon sen kaikella kunnioituksella uskontoja ja uskoa kohtaan eikä tehtäväni ole arvostella muita valinnoistaan mutta viimeaikaiset gazan pommitukset ovat oivia muistuttamaan kaikista uskonnon aiheuttamista verilöylyistä. Lähi historiasta löytyy useita kristinuskon, islamin, hindujen ja juutalaisten yhteenottoa jossa sivulliset uhrit joutuvat kärsimään jumalan lupauksien takia.

Ongelma uskossa ja uskonnoissa on pohjimmiltaan neljässä jutussa.

-Opettaa ihmisen ja maailmankaikkeuden synnyn todisteiden valossa todella väärin.

-Tästä alkuperäisestä virheestä johtuen ne onnistuu yhdistämään maksimaalisen kuuliaisuuden maksimaalisen solipsismiin.

-Samaan aikaan seksuaalisen tukahduttamisen syy ja seuraus.

-perustuu toive-ajatteluun.

Evoluutio kaikessa epätäydellisyydessään on todistettu oikeaksi niin mikro kuin makro tasolla niin luonnossa kuin laboratorio olosuhteissakin. Kaikki mitä tiedämme biologiasta ja bakteereista sekä viruksista ja vasta-aineista perustuvat evoluutioon ja satunnaiseen mutaatioon. Evankeliset kristityt kuitenkin rakentavat Amerikan mantereella luomismuseota ja on edelleen olemassa ihmisiä jotka uskovat maailman olevan 7000 vuotta vanha.

Kaikessa nöyryydessään uskovat eivät suostu näkemään sitä ristiriitaa joka syntyy kun he puhuvat omasta uskonnostaan absoluuttisena totuutena ja seuraavan hengen vetoon mainitsevat kuinka kukaan ei voi ymmärtää jumalan tutkimattomia teitä. Ystävällisyys ja muut inhimilliset hyveet on korvattu paremmilla pidättyneisyyteen tai muuhun luonnottomaan perustuvilla hyveillä. Esimerkiksi edellisen vuosituhannen lopulla Irlannissa Äiti-teresakin kampanjoi katollisen avioero lain puolesta. Uskonto siis pyrki sanomaan että nyrkin ja hellan välissä oleva protestantti- tai ateistinainen ei ansaitse parempaa ja edes haaveileminen siitä on syntiä. Kirkolle ei tullut mieleenkään että maassa asuu muitakin, ja voisi joustaa maan lainsäädäntöä koskevissa asioissa. Sen sijaan se yritti pakottaa oman moraalikäsityksensä kaikille oikeana.

Yliluonnollisten hyveiden kunnioittaminen perinteestä taas johtaa seksuaaliseen turhaantumiseen. Turhaantuminen ja oikeat katalyytit puolestaan väkivaltaan, vihaisia nuoria miehiä on helppo ohjailla lupauksilla ikuisesta kunniasta ja jumalan tahdon toteuttamisesta joka varmasti vie taivaaseen. Jep jep, ryhmä ihmisiä jotka ei edes keskenään ole samaa mieltä siitä mikä kirjan käännös on oikea ja mitkä säännöt pätevät ohjailemassa seksuaalisesti turhaantuneita vihaisia nuoria miehiä toisia yhtä turhaantuneita ja vihaisia nuoria miehiä vastaan koska he lukevat eri kirjaa?

Ja siinä se ongelman ydin piileekin, kaikessa nöyryydessään uskova ei onnistu ymmärtämään että jumala ei luonut ihmistä vaan ihminen loi jumalan omaksi kuvakseen. Hyvät teot uskonnon nimissä on inhimillisyyttä. Tuota DNA:n mahdollistamaa todellista hyvää jota katsomalla ymmärtää että ihminen on rotu ja hänen luojansa ei ole “kuka” vaan “mikä”. Ennustamaton määrä mutaatioita jotka ovat suoneet mahdollisuuden älykkyyteen ja sivistykseen se on mahdollistanut tämän tilaisuuden tutkia todellisuutta kyllästymiseen asti, ja ymmärtää olevamme osa luontoa. Maailmassa jossa kaikille tekisi hyvää ystävällisyys ja ymmärtäminen.

Tämä on kolmas osa henkisestä matkastani jonka aikana ymmärrän että uskonnot pitävät naisen sukupuolielintä pelkkänä synnytys kanavana.

4 thoughts on “Uskonto ja Minä Osa 3

  1. “Jep jep, ryhmä ihmisiä jotka ei edes keskenään ole samaa mieltä siitä mikä kirjan käännös on oikea ja mitkä säännöt pätevät ohjailemassa seksuaalisesti tuhraantuneita vihaisia nuoria miehiä toisia yhtä tuhraantuneita ja vihaisia nuoria miehiä vastaan koska he lukevat eri kirjaa?”

    Yksinkertaisuudessaan niin totta!

  2. Imagessa oli kans juttua eri uskonnoista, mutta jotenkin tämä “paras olla uskomatta mihinkään” kuulostaaa aika tylsältä. eikö marx sanonut jo aikoja sitten että uskonto on oopiumia kansalle. jos ihminen elää kurinalaisesti eikä käytä päihteitä niin miksei vetäisi kiksejä uskonnosta?

  3. Marx sanoi:

    “Religion is the sigh of the oppressed creature, the heart of a heartless world, and the soul of soulless conditions. It is the opium of the people.”

    Mielestäni Heinrich Heine kuitenkin osui lähemmäksi totuutta sanoessaan:

    “In dark ages people are best guided by religion, as in a pitch black night a blind man is the best guide; he knows the roads and paths better than a man who can see. When daylight comes, however, it’s foolish to use blind old men as guides”

  4. Olen samaa mieltä neljästä ongelmakohdasta: tai siis tarkemmin sanottuna olen samaa mieltä siitä, että ne tekevät uskonnosta ongelmallisen. Niitä ei kuitenkaan löydy kaikista uskonnoista. Kuulun itse järjestäytyneeseen ja hierarkiseen uskonnolliseen ryhmään, jonka kohdalla yksikään noista neljästä ongelmakohdasta ei sinänsä toteudu. Tai toiveajattelusta voi toki olla montaa mieltä, mutta koska uskontoni fokus on nykyisessä elämässä eikä tuonpuoleisessa, voisin sanoa, että kyseessä ei ole uskontojen kentälle tyypillinen hyötyajattelu.

    Uskon koska uskon.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *