Uskonto ja minä Osa 4

Salainen halu orjuuttaa itsensä jonkun tuntemattoman alaisuuteen on pelottava piirre uskovissa. Taivaaseen, tuohon maailmanlopun ja elämän jälkeen tulevaan paikkaan, kaikkivaltiaan ja todisteiden valossa sadistisen diktaattorin alaisuuteen haluaminen sotii jotenkin vapaan-tahdon ylistämistä vastaan.

Jonkun muun tahdon ja moraalikäsityksen mukaisesti toimiminen vaikuttaa vielä vähemmän tämän vapaan-tahdon toteuttamiselta. Ennen kaikkea vaikuttaa siis siltä että uskova tieten tahtoen haluaa luopua omasta vapaasta tahdostaan. Yritys ohjata päätöksen teko ylemmälle taholle ja hakea sen kautta oikeutus omaan epävarmuuteen, kenties?

Kyseenalaistaminen on korvattu kuuliaisuudella, jonka myötä itsensä luonnoton hillitseminen astuu kuvaan. Joidenkin teorioiden mukaan asiasta rankaisevalla on suurin tarve itse toteuttaa tehtyä syntiä joka kieltämättä vaikuttaa todenmukaiselta jos ottaa huomioon kaikki selibaatti lupauksen tehneiden tekemät seksuaaliset hyväksikäytöt. Oli syy mikä tahansa lopputulos on sama. Luonnon ymmärtäminen ja uuden datan tulkitseminen muuttuu vieraaksi. Uskova joutuu itseään ruokkivaan looppiin jossa hän joutuu keksimään enemmän ja enemmän toive-ajatteluun perustuvia selityksiä kasvavalle tietomäärälle. Voimme esimerkiksi aika suurella varmuudella sanoa että leijona on lihansyöjä samoin kuin karhu, molemmat ovat myös petoeläimiä ja voimme vahvistaa tämän fossiiliarkistosta. Nooan arkissa nämä suurikokoiset ja lihaa tarvitsevat eläimet olisivat siis nälissään syöneet kaiken paitsi vihannekset.

En kirjottaisi tätä koko sarjaa jos uskonto antaisi minun ja muiden vapaasti ajattelevien olla rauhassa. Uskovien rauhaan jättäminen ei tuottaisi ongelmia jos kyseessä tosiaan olisi kaikille hyvää tekevä, harmiton ja rauhaa rakastava ryhmä ihmisiä jotka kaikessa typeryydessään ei aiheuttaisi niin suunnatonta määrää kurjuutta maailmassa. Minua kuitenkin pelottaa koska tiedän että historiamme ehkä kehittyneimmän yhteiskunnankin onnistui hajottamaan joku niin pelottava asia kuin Jeesus. Roomalla meni ihan hyvin kunnes kristinusko levisi.

Tämä on neljäs osa sarjaani henkisestä matkasta joka on saanut minut ymmärtämään että hublen ottamat kuvat ovat miljoonia kertoja ihmeellisempiä kuin palava pensas.

6 thoughts on “Uskonto ja minä Osa 4

  1. Mitä jos sitä ei ota niin vakavasti? ei modernit uskovaiset harrasta käännyttämistä, ristiretkiä tai tappamista. suurin osa tämän päivän suomen kiihkouskovaisistakin on ihan harmitonta porukkaa.

    Totta kai voidaan kaivella uskonsotien uhrimääriä mutta ketä se enää hyödyttää? Natsijohtajatkin olivat antiuskovaisia, mutta silti Hitlerin johdolla saatiin aikamoinen joukkomurha aikaan.

    Teoriani mukaan ihmismielelläkin on myös rajoituksensa. Joskus vaan ei huvita pohtia Hubblen kuvia tai maailmankaikkeuden syntyjä vaan paremmat kiksit voi saada löhöämällä rannalla (minä) tai kuuntelemalla pastorin saarnaa kirkossa (joku toinen).

  2. “ei modernit uskovaiset harrasta käännyttämistä, ristiretkiä tai tappamista.”

    WTF?!

    Eivät harrasta käännyttämistä?

    Kyllä taitaa kuitenkin olla niin, että kaikilla ns. levitysuskonnoilla on valtava maailmanlaajuinen käännytysprojekti menossa koko ajan, tänä päivänä varmaan laajemmassa mittakaavassa kuin koskaan ihmiskunnan historian aikana. Eniten uskonnot leviävät köyhillä, alhaisen koulutustason alueilla.

    Ja taitaa sitä tappamistakin olla siellä sun täällä. Suomessa ei ehkä lahdata vääräuskoisia, mutta uskontojen väliset ristiriidat aiheuttavat konflikteja maailmalla tämän tästä. Olisi niitä konflikteja todennäköisesti joka tapauksessa, etnisistä, kulttuurillisista tai esimerkiksi taloudellisista syistä. Se ei kuitenkaan muuta tosiasiaa, että tänä päivänäkin uskovat käännyttävät ja tappavat.

    Tässä pari random uutista Nigeriasta. Googlella löytyi viidessä sekunnissa, lisää varmasti on jos etsit.

    http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/ulkomaat/2001/09/80119

    http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Nigerian+levottomuuksissa+jo+400+kuollutta/1135241543849

    Siinä olen samaa mieltä ettei kannata stressailla. :)

  3. Sen lisäksi että uskonnon takia tosiaan tapetaan jatkuvasti porukkaa. Niin argumentti, “vaikka se nyt ei oo totta niin siitä saa turvaa” on mun mielestä vähän heikko.

    Mietippä kaikkia sukupuolitauteja jotka voidaan estää kondoomeille ja seksuaalivalistuksella. Kumpaakin vastaan kuitenkin jatkuvasti kampanjoidaan uskonnolisilta tahoilta.

    Lainaan Christopher Hitchensiä:

    “It ought to be possible fo me to continue my researches and studies in one house, and for the Buddhist to spin his wheel in another. But contempt for the intelect has a strange way of not being passive. One of two things may happen: those who are innocently credulous may become easy prey for those who are less scrupulous and who seek to “lead” and “inspire” them. Or those who whose credulity has led their own society into stagnation may seek a solution, not in true self-examination, but in blaiming others for their backwardness.”

  4. Tuli muuten vielä mieleen tosta “natsi johtajakin olivat anti-uskovaisia…” kohdasta että katollinen kirkko teki vaikka minkälaisia sopimuksia fasistejen kanssa edellisen vuosisadan alussa ja keskivaiheilla, nää sopimukset purettiin vasta sen jälkeen ku itse fasimi oli toteuttavana ideologiana kuollut.

    Yritän oikeesti epätoivosesti keksiä jotain hyvää mitä usko tai uskonnot olisi saanut aikaan, mutta mieleen tulee vaan uskontojen humanistiset piirteet jotka mun mielestä pitää laskea inhimillisyyden piikkiin eikä uskonnon tarjoomaan apuun.

  5. Benu ja Hulu. Ehkä yleistin liikaa mutta tarkoitin “moderneilla uskovaisilla” lähinnä tämän päivän Suomen luterilaisia. jotka mielestäni ovat todella harmitonta porukkaa. Benjamin tietää etten itse esim. käy kirkossa kun ehkä joka toinen joulu.. mutta silti olen luterilainen! Suurin osa suomalaista kuuluu samaan uskontoon ja on ihan harmitonta porukkaa. jos joskus joku “käännyttäjä” tulee vastaan niin se on enemmänkin tänä päivänä feissari kun mikään uskovainen. Eikö uskontojen sijasta pitäisi kieltää feissarit!

    En kiellä muualla maailmassa tapahtuvaa uskontoon tai muuhun liittyvää käännyttämistä, kunniamurhia tai muuten epämiellyttää käyttäytymistä. But then again, terve menoa vaikka Iraniin puhumaan uskonvapaudesta tai uskonnon aikaansaamista hirmuteoista kautta aikain. Loppuu teidänkin saarnat lyhyeen kun saatte kivitystuomion.

    Esimerkkinä Irakin sota – kansa on nyt vapaa ja demokraattinen, mutta onko asiat muka paremmin? Olisiko sittenkin parempi pysyä himassa? Eikö suomessa asiat ole aika hyvin? Mistä moinen vihamielisyys?

    Eniten mua varmaankin ärsyttää nimeenoman sota uskontoja vastaan, vanhojen muistelu ja vainajien tonkiminen. Ketä se muka auttaa?

  6. Joo oon samaa mieltä, on äärimmäisen utopistista ajatella että uskonnot voitaisi kieltää tai että ihmiset jotenkin pääsisi niistä eroon. Tai ainkaan enneku ihmiskunta onnistuu selättämään kuolemanpelkonsa ja tarpeen toive-ajatteluun.

    On kuitenkin mielenkiintosta huomata että uskonnot on jostain syystä saannut erikoisaseman jossa kaikki kriittinen ajattelu tyrmätään heti. Niitä ei saa kritisoida yhtään ja esim muhammad pilapiirosten tapauksessa pyydellän anteeksi suunatonta raivoa ja ihmisuhreja tanskalisen lehden käyttämän musteen takia. Kaikki on jotenkin suostunu uskonnollisten öykkäreiden kiusattavaksi eikä siitä saa puhua ilman että leimaantuu suvaitsemattomaksi.

    Mun henkilökohtanen mielipiteeni on se että uskonnot ovat selkeästi ihmisten tekemiä työkaluja muiden hallitsemiseen. Vähintäänkin työkaluja muiden ajatusmaailman vaikuttamiseen ja hyvin rajoittuneen moraalikäsityksen ja selkeän syrjinnän majapaikkoja.

    Parhaimillaan ne on harmittomia ja hyväätekeviä, mutta silloinkin ihmisiä syyllistetään ja pelotellaan. Muita tuomitaan helvettiin ja tuuduttaudutaan epätodelliseen turvaan.

    Kai sen vois kiteyttää vertaukseen siitä että ystävä joka antaa väärää toivoa ei ole kovin hyvä ystävä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *