Minä en ole (anonyyminä) kiltti

Pohdin tänään pitkästä aikaa ihmisten käytöstä netissä verattuna normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen. Jokin sai mietimään sitä valtaa jonka monet vapaaehtoisesti antaa tuntemattomille itseensä, ja sitä onko netti tai anonymiteetti tähän oikeastaan syypää.

Ikäänkuin kiltit ihmiset läpikävisivät jonkun tason psykologisen muutoksen anonymiteetin takia joka ajaa meidät käyttäytymään huonosti ja olemaan ilkeitä toisillemme ilman mitään selkeää syytä. Perusolettamus on mielestäni tässä asetelmassa kuitenkin väärä, jos ihmisen käyttäytymistä lähtee kuvaamaan objektiivisesti sanat manipuloiva, itsekäs, valittava, tyhmä ja ahne sopivat yksinkertaisesti paremmin. Häviävän pieni osa historiallisista suurmiehistä ovat olleet hyviä. Eikä kovin kauaa tarvitse selata lehtiä löytääkseen kertomuksia rikkaiden ja kuuluisien käytöksestä rahvaita kohtaan. Ihminen on ysätävllinen ja kiltti koska tarvitsee muita ihmisiä ympärilleen, todenäköisesti kuitenkin vain niin kauan kuin hänen on pakko. Uskaltaisinkin väittää että tilanteessa jossa henkilö vaurastuu äkillisesti hänen käsityksensä muiden tarpeellisuudesta myös muuttuu, samoin hänen tarpeensa olla muille muuta kuin rehellinen omassa käytöksessään.

Etkö usko? Tee testi, anna jollekin muutama miljoona ja kato kiinostaako sitä sun seura sen jälkeen enään yhtään.

Anonymiteetti suo tämän saman rehellisyyden myös meille ei niin rikkaille, se mahdollistaa kanssakäymisen joka perustuu suoraan mielipiteiden vaihtoon jo senkin takia että ruudun toisella puolella olevalla keskustelu kumppanilla ei ole mitään velvotteita tai tunnesiteitä tuntematonta nimimerkkiä kohtaan.

Jostain syystä ihmisten kyky vastaanottaa epämieluisaa informaatiota on kuitenkin heikentynyt ja monet ovat heti valmiita hyppäämään uhrin kenkiin. Negatiivisen tai kriittisen palautteen arvoa ei nähdä henkisen kasvun mahdollistajana vaan henkilökohtaisena hyökkäyksenä omaa ajatusmaailmaa tai tärkeinä pidettyjä asioita vastaan. Ikäänkuin yhä useammalta puuttuisi tarvittavat työkalut negatiivisen palautteen käsittelemiseen.

Epähuomiossa annetaan valta omaan mielentilaan tuntemattomalle, luovutetaan itsetietoisuuden kautta saavutettu varmuus siitä kuka on ja mahdollistetaan tilanne jossa määritellään oma persoona muiden mielipiteiden kautta. Yksinkertaisesti luovutetaan käsitys omasta itsestä muille ja unohdetaan että ihminen joka tietää eniten siitä kuka hän oikeasti on, on hän itse.

Se kuinka loukkaavana jonkin asian kokee on suoraan verannollinen siihen kuinka paljon valtaa itseensä antaa tuntemattomille, kyse ei ole siitä kuinka ilkeästi joku muu kirjoittaa. Sen lisäksi jos tarvitsee muita määrittelemään itsensä olisi ehkä syytä katsoa peiliin ja miettiä mitä puuttuu ennenkuin itkee uhrin saappaissa keskutelupalstoille siitä kuinka ilkeitä muut on.